Min katselin sisn filosofin taloon
Katsoin, ja ymmrsin
Maailma on lopussa
Haurailla pylvill seisoon ikuisuus
Ei j kive
kiven plle
Ei thte taivaalle
Ei runoa, ei yhtn laulua
Vain tyhj, kuvaamaton iisyys
Kylm ja loputon
Maailmani yss kirjan
peton
Min rakennan sinut aina uudelleen
Vain tuhotakseni sinut jlleen kerran
Min katselin sisn filosofin taloon
Tunsin
pivn viilenevn, illan hiljenevn
Ja min aavistin kuoleman varjon
Lopun lheisyyden
Yn laskeutuvan ikuisuuden
Pimeyden synkemnin
kuin koskaan aiemmin
Maasta nousee usva uuden surun
Ja kastelee kuole van maan
Sodasta olen tullut, kaaoksesta
noussut
Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut
Olen elementti: maa, ilma, tuli, vesi
Vaeltava laulunhenki, filosofi,
apokalypsi
Ja minun on maailma, ja minun onikuisuus
Ja minun on sota, ja minun onkosto
Epilijt pilkkaajat, langetkoon rutto
yllenne
Sill elm on vain pilkkalaulu
