Seison keskell kinosten
nen yllni pimeyden
suloisen pimeyden
Lennn siivill korpin
yli kylmn pohjolan
allani
kiilt jinen vuori
tuo vuori Tuonelan...
Henget hervt unestaan
tumman metsn varjoista
henget, nuo petojen
valtiaat
metsien kuninkaat...
Kvelen polkua sumuista
ohi laaksojen muinaisten
tuo polku on ikuinen
sieluni
tyhjyyden
Se vie minut ikuiseen kadotukseen
elmn tuonpuoleiseen
siell kohtaan herrani
hn ottaa sieluni
Vaellan yli
jrven jisen
etsien tiet takaisin
jrvi sulaa jljessni
en pse en palaamaan
tuohon maailmaan ikuiseen
Katson kauas
horisonttiin
nen korpin palaavan
en pssyt en matkaan sen
jn siis tnne ainiaan...
En tunne en kylmyytt
jtvien
tuulien
kuolema on lhellni
ainiaan