Suuren pimeyden varjo on laskeutunut ylle pyhien kirkkojen,
kun Saatanan mustin siivin saavuimme maillenne.
Nyt iskemme
kirkkonne tuleen. Nauraen katsomme kun pyhAt alttarit mustuvat,
kun lieskat lyAvAt kristuksen kuvaan polttaen sen unohduksiin ikuisiksi
ajoiksi.
Kun kalpeat kyyneleenne vierivAt me iskemme teidAt maahan.
Olemme nousseet sotaan valon jumalaa vastaan.
Te
sAAlittAvAt surkimukset jotka polvillanne itkien
kaivatte tuhkasta kadonnutta hyvyyttA toivotte pian herAAvAnne unesta.
Mutta
katsokaa sillA tAmA ei ole unta.
Tunne kuinka roihuava kirkkosi lAmmittAA rumia kasvojasi.
YAn tyhjyydessA tuuli ulvoo susien
AAnin raunioissa palaneen kirkon.
Puhaltaen unohduksiin kaiken sen hApeAn jonka kerran rakensitte.
Ja niin on oleva ettA vielA
kerran tulevat liekit nousemaan.
Mustempana ja uljaampana kuin koskaan.
