Krsivan rukous
Tuskissasi jaloissani rymit
Armoa anoen
Vuodattaen verta tuhansista haavoistasi
jotka suolalla ja
myrkyll kyllstin
Ei ole armoa
Ei anteeksiantamusta
kun kasvojasi ilkkuen potkaisen
Kuka nyt on Herra
ja ket on
korkeuksiin katsottavan?
Kenen varassa on elm ja kuolema,
kenen vihaa on nyt peljtvn
Kurjuutesi on onneni!
Heikkoutesi on
vahvuuteni!
Mahdin alla taipuu kovinkin ters
Pelossa katoaa syvinkin viisaus
Viimeinen isku
Raastaa sinusta elon
rippeet
Ruumiisi hpisen
ja hautaan kuolleeseen synnin maahan
Kerran taivaan valon ruhtinas
nyt ravintona matojen
Kun jlleen
yhn palaan
on nimesi vaipunut unholaan
