Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Kki kukkuu siell ja kevt on,
vie sinne mun kaihoni
pohjaton.
Ma tunnen vaaras' ja vuoristovys'
ja kaskies' sauhut ja uinuvat ys'
ja synkkin metsies' aarniopuut
ja siintvt
salmes' ja vuonojen suut.
Siell' usein matkani mrtin
lpi metsien kulki ja nreikkin,
Min seisoin vaaroilla paljain
pin,
miss Karjalan kauniin eessin nin.
Terve, mets, terve, vuori,
terve, metsn ruhtinas!
Ts on poikas uljas,
nuori;
esiin ky hn, voimaa tys,
kuin tuima tunturin tuuli.
Metsn poika tahdon olla,
sankar jylhn kuusiston,
Tapiolan
vainiolla
karhun kanssa painii lyn
ja maailma Unholaan jkn.
Ihana on tll rauha,
urhea on taistelo:
myrsky ky ja mets
pauhaa,
tulta iskee pitkinen
ja kuusi ryskyen kaatuu.
