Kaikki kerran valkoinen yltnne
Kern itselleni ja heille
Rinnallani poltamme kylmn muiston.
Niist haavoista jotka
nauloilla
Aikaan saatiin herramme mahdin
Naulatessa Kristuksen.
Jeesuksen verell vrjytyneet vaatteenne
Aina ikuisuuteen puemme
yllemme.
Aina ikuisuuteen
Viha on virrannut Tuomiopivn
Sielujen surusta. Synnyinkasteesta
Mdt kallonne murskataan
joukostamme,
Ei sijaa elmlle, ei tuntumaa toivoon.
Inhon ja julmuuden miekka on syvll lihassanne.
Sielunne liekkeihin,
virtoina avoimista
Haavoista ylle hautojen, tuhannen jos toisen
Jeesuksen oppiin kerran turvanneen.
Kaikki hnest on
poissa,
Kahdentoista ensimmisen
Kuoleman poishuuhtomana
Hautausmaiden tulissa.
Ja yllmme vaatteenne,
ilman kristinuskon
tahraa
ja valhetta vaikka miekanviiltmt,
ja vaikka vrjtyt Jeesuksen verest.
