Verikammariin on koottu osa mennytt,
Osa taidetta ja osa silkkaa roskaa.
Yhteinen piirre on aina ollut kaikilla,
Elvst on
tehty tll kuollutta.
Olen kerilij, kenties hieman liikaakin,
Mutten koskaan ole kiinnostunut ajasta,
Mietin aina kuinka
paljon joku on krsinyt
Jollen itse hnt hautaan raahannut.
Verikammariin on kuollut moni kristitty,
Vaikka kyse on ollut
ihmisist yleens.
Kuten nytelmss Faustkin antoi sielunsa,
Annoin itsekin sen sarvikruunulle.
Olen kirjailija, kenties liikaa
tuumaillut,
Mutten koskaan ole kiinnostunut rajoista.
Mietin aina kuinka paljon joskus kirjoitin
Sill vreist on loisto
haalennut.
Verikammariin on koottu moni kohtalo,
Ajanhuoneen nurkkiin jnyt maatumaan
Vaikka tyhjyydess olen aina
hallinnut.
Myrkynvihre ja rikkonaista mustaa.
