Kun liekit ja lyhk
Palavasta lihasta
Nousevat ylle taivaan
Savusta ja tuhkasta
Kun Helvetin uusi aika
Pll maan on
rakentanut
Valtakunnan meille ja itselleen
Jumalan valon viimeinenkin sielu
On tapettu Pimeyden kylmyyteen.
Lumeen
hautautuneiden laaksojen
Yksinisyytt ei en ole,
Vaikka maillanne ei elm hallitsekaan.
Kaksitoista ja kolme
Seurana
hiljaisuudelle
Jtynein yn pakkasasteista
Muistomerkkein aution ermaan
Kunnes Tuomiopivn tanner hukkuu
Vihan mustaan
tuleen.
Tuolloin ennen iloisen Kahdentoista
Lumen ja jn hautaamat sielut
Palavat soihtuina pohjoisessa,
Yll mahtavien
metsien ja maan.
Ja kolmen ennen myttuntoisen
Silmiin palaa elmn pilke,
Saatanan julmasta mahdista,
Jotta he nkevt
tuhonsa
Tuntevat tuskan uudelleen
(Ja muistavat Kuoleman maan)
Ruokkien meit ihmis-pelolla.
