Kulkee henki kaiken yll
mutta sen laulu kesken j
kun romuluinen ihminen kulkee
ei mihinkn
ja ihmisten keskell
kulkee
kylmyys itsevarmana
on jiset huulet suudelmina
jokaisen otsalla
oli kdessn miekka tai aura
aina kaiken
tuhoaa
vuosisadasta toiseen
mies uhoaa
viinivirran rannoilta
haudoista, kehdoista
laulu raikaa elmn
aamuista,
ehtoista:
Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan kun ei mitn uutta
tll opita, hpens takaa meille toivottakoot hyv
tulevaisuutta
Syliss pidetn kauneutta
vlill paiataan rumuutta
haistattelujen vliin
kukkia, runoutta
ja elm on kuin
juhlaa
se ikuisesti jatkukoon
viinin, tanssin ja naisten seasta
raikukoon:
