Kohmeisia taloja
jisi, pimeit ikkunoita
uurteisia kasvoja
ihmiset kuin rumia patsaita
Vaihdan asentoa
kylkesi
on kylm kuin maailma
en ei naureta
olemme totisia ihmisen lapsia
Olen kadottanut
sieluni jonnekin, josta ei kukaan
sit
lyt voi,
se haudattuna on meren mutaan
Papit minut puhuvat pyrryksiin
Virkamiehet painavat paperiin
Pankkiirit sulkevat
holveihin
Kauppiaat krivt minut pakettiin
Sin sanot: "Kun jaksaa nauraa
kaikki muuttuu paremmaksi
saduissa kaikki
elvt
onnellisina elmns loppuun asti."
Tm ei ole satua
ei tule piv onnellista
silmnkantamattomiin meren
mutaa
samanlaista
