Hn syntyi suklaamunasta
hn varttui, kasvoi karkkikaupassa
hn on hymyilev pullapitkomies
tynn rusinoita, otsassa
voisilm
Hn kuuntelee ttkin
vatsa tynn, poltellen sikaria
hn etsii jotain
katseellaan;
sein
sein
sein
sein
Kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan!
Hn on uloskannettu
elm,
hn itkee yksin korpikuusen alla
hn on unohdettu lapsi
leikkii legoilla lattialla
Ker palasia, jotka is
levitti,
jotka iti imuroi
hn tahtoo ulos huoneestaan;
sein
sein
sein
sein
Sairaalan kytvn viiltvt valot
sinun
puolestasi vuodatettu
Kostean mullan hiljaisuus
sinun edestsi annettu