Kuun ja auringon
vliss olento on
krmeen kasvot ja
rippeet enkelin
Sek minusta
jljell en on
miss olin
ja
miss lentelin
Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt ky yli puiden rankojen
Tmn taivaan alla tuuli
puhaltaa
se hakee vertaistaan
ja pieni ihminen ristii ktens
rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa
ei sit
kukaan kuule ja
jos jostain joskus lytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen
minua tunnista
Unohduksen
sylist
nousee
raudanharmaalle
taivaalle
lintujen parvet
kun tuuli levitt
tomua
yllemme
Pelkn kuolemaa, ei kukaan
kulje tll vetten pll
pelkn kuolemaa, ja pelkn el tll
