Hukun tmn tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien
jotka joivat
nuoruuden lhteest
jotka rakensivat onnelan
mut eivt lytneet ihmist sielt
lysivt pitkn, piinallisen kuoleman
Vierii kyynel,
vierii toinen, vierii
silmist vesi veden jlkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta jrveen
jrvi syv kuin synkin
suru on
musta kuin ytaivas pime
Tuonelan koivut, lehdettmt
kuiskivat meidn kahden nime
Tuntematonta maisemaa
kuljen
teen matkaa toivoen
vsyneen jn lepmn
katveeseen Tuonelan koivujen
Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta hert
saisin
jotta Tuonen teilt, sen vainioilta
saisin elmni takaisin
