Se kasasi taakan kantaakseen
vihan temppelin teki kodikseen
pimell tytti hallit ja huoneet
kirosi rakkauden ja sille
sielunsa suoneet
mutta yksin jaksanut ei, oli taakkaa liikaa
lhti etsimn orjaa, renki, piikaa
vaan lysikin jotain mit etsinyt
ei
lyt etsijn mustan sydmen vei
Hetken pimest luopuu
kauneudesta juopuu
...ja sen mukanaan kantaa
temppeliins
avaimet antaa
kaikki aarteensa, sielut pimeydest
antaisi Rosemaryn rakkaudesta
Se koskettaa toista toivoen vaan
ettei
yksin jisi kokonaan
vaan yksin Se j ja me tiedmme sen
Tuonen porteista kulkee vain yksininen
Hetken pimest
luopuu
kauneudesta juopuu
...ja sille alistuu
nyr lapsi alla mustan kuun
silti kauneus ei palvo pimen tyt
ei pysty elmn
ikuista yt
se hiipuu pois, se lakastuu
omiin kyyneliins hautautuu
tt ymmrr ei tuo langennut parka
mik kive oli on nyt viiltvn
arka
