Vanhan miehen
Pakkasherran
valtakunta lumen ja jn
hallittuaan erehtyi kerran
talven portit raotti
eteln
Valtiaaksi kevt tahtoi petollinen krmeenkieli
lmmn rinnassansa toi viekas kevtneidon mieli
Ei nhnyt
vaaraa
kuolemaansa Pakkasherra edessn
joka antaisi kaiken
eteliset maansa valtakunnasta lumen ja jn
Nyt talvi taitaa
kuolla
kevt pst niskan plle
halla kivet taskussansa vaeltaa jrven jlle
Lumo kauniin immen talven valtiaan sai
kiihottumaan
hylkisi maailmansa jmyrskyt pohjoisen
kuninkaasta kuolevaksi kosketuksen thden
kuin nyljetty vailla lunta menetetty
valtakunta
Vanha mies Pakkasherra
ja kevn neito julma sydmestn
kuristi tuon langenneen miehen
valtakunnasta lumen ja
jn
