Valon hetket jvt aina varjoihin pimeyden. Ja viel koittaa aika jolloin
alkaa y ikuinen. Valon surma, varjon voitto ja katso
osat kntyvt, ei
en ylimielisten halveksuvia katseita.
Ei en tekopyhyytt. Saamme kulkea niinkuin on tarkoitettu.
Kuulkaa
hiljaisuutta, kaikonneet ovat heidn turhat sanansa. Nyt orpoina
seisotte vaikka luulitte olevanne niin mahtavia.
Miss on
ylpeytenne nyt? Kadonnut on valtanne, jnyt alle varjon. Mutta
meidn aikamme on vasta alkanut ja me tuomme takaisin sen mik meille
kuuluu.
Alati kasvava on joukkomme varjo ja sinne me rakennamme valtakuntamme.
Ei en tekopyhyytt...ja pimeys
laskeutui.
