Elmni kevt kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmt sokeina, jalat rakoilla ja
Sydn hakkaa
kahtasataa
Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni jlki, nyt on kiire
Piv nousee sittenkin...
Nyt tiedn mit
sanoa
Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat jttmni syvt arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin,
eksynyt poika
Sulavat tunteet jtyvt jlleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin
palata ja huutaa
VIHAAN SINUA IHMINEN
JLJITIN SEN, JLJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN
VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME
SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA
VIHAAN SINUA IHMINEN
EI MINULTA MITN PUUTU NILL MENNN, EI MIKN
MUUTU
VIHAAN
SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO EN VAIHTAA SUUNTAA
Takalukossa on ovi,
Kynnys on ylitetty viimeist
kertaa
Menneen talven lumia kaikki,
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin
Piv kntyy ehtoon puoleen,
Min knnyn selin ja isken tulta
koska
Jalkoja vielkin paleltaa... mutta ei kauaa
Ei askeltakaan, ei sanoja
En lyd en tarvetta karata
Jos totuus ei pala
tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turha
