Aukiolla hiljenee, hyytyy huudot pimeyteen
Tuppeen miekat vihdoinkin painuu
Jlkeen taiston ankaran on aika levon rauhaisan
Veljet vartioi, muut uinuu
Sydn hakka vielkin
Miehet makaa jnnittynein lihaksin
Vaikka leiri hiljenee ja uni tulee hiljalleen
Ei henget rauhaa saa
Piinaa, huutaa
Painajainen taiston tuoksinaan palaa
Riivaa, raapii
Painajainen haavat uudelleen avaa
Ky soturit uuteen hykkykseen, uudelleen ja uudelleen
Armeija vihollisen luovuta ei
Kaatuu veljet sivuitta, ei kukkaan ssty kivuitta
Vryys hallitsee mittei
Niin vangit nkyjen
Makaavat uneksien
Elvt kauhut tuskineen, iskevt miekan viholliseen
Hautaavat veljen kuolleen
