He meidt kohtasivat, rauhan aikein.
Ystvyytt vannoivat, mielin valkein.
Piv oli kirkas, taivas pilvetn.
Jokin painoi
mieltni
Niin he poistuivat, tovereinamme.
Metsn reunalle, heidt saatoimme.
Piv oli kirkas, taivas pilvetn.
Jokin painoi
mieltni.
Yn selss he, palasivat, soihdut sammutettuina.
Rauhan muuttivat verimyrskyksi.
Vain osa henkiin ji.
Silm
silmst, aina kostamme!
Vrt tekonne, kyll muistamme!
Silm silmst, teidt lydmme!
Se on loppunne, kun me hykkmme!
Aamun
valjetessa, nousimme ratsaille.
Miekat terotettuina, takaa-ajolle.
Piv oli kirkas, taivas pilvetn.
Viha tytti
mieleni.
Yhytimme heidt, kun ilta hmrtyi.
Hykksimme, kun taivas pimentyi.
Ilta oli pime, taivas pilvinen.
Viha tytti
mieleni.
Yn selss me, palasimme, soihdut sammutettuina.
Rauhan muutimme verimyrskyksi.
Hengiss ei kukaan
selvinnyt!
Silm silmst, aina kostamme!
Vrt tekonne, kyll muistamme!
Silm silmst, teidt lydmme!
Se on loppunne, kun me
hykkmme!
[Solo]
Ei ole voimaa kelln meit kukistaa!
Siit merkkin on punaisena maa!
Silm silmst, aina
kostamme!
Vrt tekonne, kyll muistamme!
Silm silmst, teidt lydmme!
Se on loppunne, kun me hykkmme!
Silm silmst, aina
kostamme!
Vrt tekonne, kyll muistamme!
Silm silmst, teidt lydmme!
Se on loppunne, kun me hykkmme!
