Joi poika senkin kuukauden
Ja aikaan kauniin aamunkoiton
Hn kouristeli itkien
Nyt viina veisi voiton
Niin iti
saapui huoneeseen
Valituksen kuullessaan
Hn vaiti katsoi juoneeseen
Kalmankalpeaan
Veti verhot ikkunaan
Ja otti tuolin
alle
Kun poika yski
Verta lattialle
Mitn sanottavaa ollut ei
Tarttunut ei ksi toiseen
idin katse ulos
vei
Aamuaurinkoiseen
Niin kului tunti, toinenkin
Ja hiljeni sen pojan peti
Ja iti ylleen haalarin
Ja saappaat jalkaan
veti
Yli pellon pahaisen
Laahusti naapuritaloon
Astui varoen
Vhiseen valoon ...
Ei kiire vaivannut kysyj
Vain
yhdest oli huoli
"Soittakaa kirkolle
kun poika sken kuoli"
