pienen jrven rannalla
kauan sitten kadonneena
seisoo mkki yksininen
talo kaikkein kovimman
marssii omalla
maallaan
omat saappaat jaloissaan
ne ei kiviss kompuroi
vaan potkaisee ne pois
nyt on mies!
suureen hetkeen
valmiina
puoli pulloa nauttineena
pns painaa tuvan nurkkaan
hohtimet hoitavat hamuaa
jrki lhtee, ni j
veri tytt nielun,
suun
kyll mies kivun kest
mutta ei hpe
nyt on mies!
aamuisin hertessni evstn itseni pivn
kertaamalla mielessni
kaikki ne asiat,
joissa olen elmssni eponnistunut,
ja kaikki ne mahdollisuudet,
jotka olen jttnyt kyttmtt
te ette tied
mitn
min tiedn kaiken
tukeanne en tarvitse
apuanne en kaipaa
itse oman hautani kaivan
viereen kiven komeimman
itse
oman ristini kannan
sen viimeisen matkan pahimman
nyt on mies!
