Repun tytt lohkareilla,
mietteilln joka ainoan loukon
miehen kouran kokoisilla
lehtolapsilla alakulon
katkeran
kappaleen kerraallaan
hn kerilee
ja jokaisen mukaan saa mahtumaan
tuskin neuvoja kyselee
Seln plle nostaa
murheen,
kylmn kajon kulmilleen
vihan ottaa vytisilleen,
marssitahdin taivallukseen
kynyt on kaunaansa kuljettamaan
ja
omastaan ei irti pst
milloinkaan
Muistoissaan
on mielikuvaa monta
silmitnt syyllisyytt,
pahaa mielt
pohjatonta
petetty ystvyytt
minne ikin ne kantaakaan,
hn luovuta ei aarteitaan
taakkaa kantaa harteillaan
kuin
rakkaintaan
Kuollessaan
kuorman jtt hn lapsilleen
saavat kolmanteen ja neljnteen
sukupolveen taakan kantaakseen
koston
kierrett saa kuljettaa,
kuormasta uskonsa ammentaa
he eivt luovuta aarteitaan
taakkaa kantavat harteillaan
kuin
rakkaintaan