Ky viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo
Se tahtomattaan kaeken lahtoo
Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa
Se elmn
ja kuoleman yhteen naettaa
Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj ja verreen peittyy rannat
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tilt
kantaa
Synkn svelen tahissa lippuu joen vesill laatta
Rannoella kyln vkj kuorossa kirroo elon raskaatta
Peleko se sokasoo
rohkeennii mielen
Viha verell tahmoo kuivunneen kielen
Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta
Parantammaan immeisten
saeraatta
Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkn
Ee raakkoo ikkn raahota mikkn
On mullassa tomumaja maenen vaenen
Surkeen
immeisen aenokaenen
