Uamun harmoossa usvassa ku taevaalta tulj' mustoo vett
Kyl makas tuhkan seassa, ee olluna elossa kett
On sotajoukot jo
poekessa ja rannassa vuan tervavene
Pappi kjet ristiss noetuu "on se nyt vuan perkele"
On taesto verinen herenn ja kyln immeiset
kylymn
Ee kuulu inj sotarumpujen ee soe laalu kaanis lintujen
Raaniot tuhkassa seisoo kalaman kry haesoo
Verj' peitt routasen
muan ja uutta elloo oottoo sua
Viitakemies kuakin selss istuu, kahtoo kyln raanioeta
Tolohottaa alas tyhjyyteen, kaekki ntt
vitun aatiolta
Pappi mannoo elmn helevettiin, kirroo suuren herran
Pyyt lohtuva pipirulta tmn yhen ja aenoon kerran
Kirroon
sinuva luojoo, ku piinoot minuva ruojoo
Tuska valtoo syvmmen ku kuolo korjoo sattoo
Verj' ttt muan kaekki elv kattoo
