[K. Viikate]
Mist lie ja kaukaa laskeuduit plle
tmn kylmn ja onnettoman maan
ja kuinka silti jaksat nauraa ja viel
pyyt
sametista tehtyyn kteesi tarttumaan
Et silti saa silmiisi katsomaan
Siivist sen huomaa,
kateuden lhteess uinut et
ole milloinkaan
Liioin kavaluuden suomaa kaunista
ja arvokasta lahjaa et suostu avaamaan
Silti et saa silmiisi
katsomaan
Et silti saa silmiisi katsomaan
- et milloinkaan
Aika ajoin mieleen ky, miten tmn miehen ky
ellei aika muista
armahtaa
Kun jlleen oksan ylimmn pll jyvn tylyimmn
kki suuntaa puhujaan
Silkkisen salysiinin suojassa
voi vartiokin
hetkeksi torkahtaa
Sentn kuplivan kuohuviinin merkeist
on aamutuimaan jljell muisto vaan
Saa sen hetken unohtaa
Etk saa
silmiisi katsomaan
- et milloinkaan
Aika ajoin mieleen ky, miten tmn miehen ky
ellei aika muista armahtaa
Kun jlleen oksan
ylimmn pll jyvn tylyimmn
pni suuntaan, lyijy kuumaa, kki suuntaa
