[K. Viikate]
He eivt sarviaan seinille maalaa
Ei heit rujouttaan saa halaamaan
Eivtk vesill vilkkailla naaraa
kun
eivt ujouttaan peittoon saa
tai piiloon vahvaa ihmisvihaa
Ymprilln ilmanala misantrooppinen
luottamusta valavat vain kuolleen
tilan kylmt hirret
Ei haittaa oikean- vai vrnoppinen
kirjoistaan laulavat vain iankaikkisuuden virret
Nm herrasmiehet
toisiansa
eivt sied edes unissansa
Saa aatos jaloin sek mieli lmmin
kulkea taivasta kohti keskenn
Huudot vhiin jvt kuten
kuiskauksetkin
sovulla ei sijaa saada lehtereilt tmn kerhon
Kolkko katse salpaa keskustelun uksetkin
esiripun sijaan sulkeutuvat
paksuun savuverhoon
Nm herrasmiehet toisiansa
eivt sied edes unissansa
Saa aatos jaloin sek mieli lmmin
kulkea taivasta
kohti keskenn
Kaatavat maljan, kaatavat maljan itselleen
Kantavat taljan, nyljetyn taljan eteiseen
Vaik olis arvokaskin
tilaisuus
kaikesta kuultaa ihmisvihaisuus
kaikesta kuultaa, kyynist kultaa huokuu ikuisuus
Nm herrasmiehet toisiansa
eivt
sied edes unissansa
Saa aatos jaloin sek mieli lmmin
kulkea taivasta kohti keskenn
