[composer: K. Viikate]
Kourasta tuntee kmmenen
ryhdist het suoraselkisen
Akanoita jyvin kovat kyljetkin
kavahtaa
Sana on miehen mittainen, se luista ei
vaikka kultainen on pinta kivetyksen
alla kutsuvan kulkueen
Odottanut
olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennytt aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan
Vastuu ei avaa
aapistaan
mielipahaa sit saada tavaamaan
Muistomerkkien pt paikoilla kokonuottien
Kilvan hopeitaan kiillottaa,
jotka
pelkin palkein hiillostaan
puhisevat saamatta kuloa kaimoineen nousemaan
Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt
kulutan mennytt aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan
Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennytt
aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan
Ja kun ajattelen kuolemaa
ajattelen sit,
mit saanut en milloinkaan aikaan
ja
mitenk minua huomenna soitetaan
- uruilla unholaan…
