[K. Viikate]
Ymprill ytnt ja ymprill yt
ymprill pylvit marmorin makeaa
Kauneuskin kerntyy vain kauneuden myt
on
vesi veden makuista vaan veri erilailla sakeaa
Siel vaurauden kuusikuusikuusimets huojuu
ja nousee rinnalle idyllin
yltkyllisyys
Ja sairaudet pelon lailla toisahalla huokuu
ei epvarmuuden tilalla tuoksu iisyys
Ei vaivaa puute, huoli
Omat
pitvt huolen omistaan
Eik en vastapuoli
tss ajassa juhli voittoaan
On syyt olettaa, on syyt yhteen vet
kun terve puna elmn
kasvoilta katoaa
Niin pyhpivn aamu viimein autereena her
ja kirkonkellot korkeuksista jakaa jokaiselle kutsuaan
silloin
tiesin, silloin tiesin, silloin tiesin, mik meidt erottaa
Se on vesi jota pelkt
Se on vesi, joka vihkimaljassa kest
